hmm. siis tämä projektihan alkoi jo varmaan alkusyksystä, jolloin päätin tehdä chinos-malliset / korkeavyötäröiset housut. ammensin ideoita vaatekauppojen rekeistä jotka oli kesällä pullollaan chinoja, muodin huipulle -ohjelmasta jossa yksi tyttö teki aina säkinkaulan mallisia korkeita vyötäröitä ja khakin värisestä puuvillakankaasta, jonka kaivoin eurokankaan alelaarista. tein muuten kaavat itse yhdistämällä leveälahkeisten ja prässillisten pellavahousujen kaavaa ja korkeavyötäröisten shortsien kaavaa. voitte kuvitella mitä siitä tuli. ei mitään.
korkeavyötäröisten shortsien kaavoissa oli kummallisuus: shortsien taskut oli tehty pussittavan malliseksi, joka teki siis etukappaleen reunasta haitarin mallisen. tämä oli ensimmäinen suuri takaisku suunnitelmilleni tehdä hyvät kaavat. toinen oli, että valitsin liian ison koon. kiroan sen ihmisen, joka teki taulukon, joka väittää että lanteeni on yhtä leveä kuin koossa 40. jouduin pienentämään housuja monta kertaa. ja lopulta kaikki saumat ja reunat oli niin huolittelemattomia ja päättelemättömiä, että tunsin valtavaa halua purkaa koko paska ja tehdä uudet kaavat. jotain hyötyä sentään siitä, että jätin reunat leikkaamatta uusien, kaventavien tikkausten jälkeen ja että koko oli varmaan kaksi numeroa liian iso: oli todella helppoa leikata uudet palat vanhoista housuista. tällä kertaa luovutin ja otin kaavoiksi suoraan korkeavyötäröisistä housuista, jotka tosin näytti kyllä aika... asiallisilta.
tässä kohtaa joku valveutuneempi ompelija on varmaan jo nauranut itsensä tikahduksiin, mutta saanen huomauttaa, että olen täysin itseoppinut ompelija ja kaavojentekijä. lukuun ottamatta niitä peruskoulun rättikässän tunteja, joita vihasin ja joilla en saanut ikinä mitään aikaiseksi. sain ompelukoneen 18-vuotislahjaksi perheen perinteen mukaisesti, jonka jälkeen opettelin kaiken alusta, sillä en enää muistanut ompelukoneen käytöstä mitään. että in your face, te täydelliset oppineet ompelijat. minä saan oikeesti nautintoa tästä, vaikka ei siltä kuulostakaan.
siinä on jotain todella vapauttavaa, kun tekee ensin hiki hatussa hommia, jotka oppii vain tekemällä, ja tekee vielä kaiken lisäksi jatkuvasti uusia virheitä. parasta on kuitenkin se, että niistä virheistä oppii. ja ei todellakaan tarvitse ajatella mitään muuta kuin sitä tekemistä. pitää jopa ajatella niin paljon, että kaikki muu unohtuu. se on kuulkaas rentouttavaa. viimeksi kun tein virheen, hakkasin nyrkkejä lattiaan ja se oikeastaan sattui. sitten heti perään huomasin että virhe ei haitannut. eikä edes vituttanut sen jälkeen! olen varma että ompeleminen on sukua meditoinnille.
noh, nyt on varmaan sitten myönnettävä, että kaikista yksinkertaisin keino on kaikkein parhain... olis varmaan heti pitänyt vaan suoraan käyttää niitä valmiita kaavoja, eikä tuhlata aikaa tuhottomasti tekemällä omat jollain hämärällä tyylillä. tuli nimittäin helvetin siistit!
niistä tuli aikas kivat. ensimmäinen kommentti jonka sain oli että hyvä perse. tein ne koolla 38, ja tiukat ne on, hyvä että menee päälle. talvella niitä ei ole toivoakaan käyttää, koska niissä on liian lyhyet lahkeet ja alle ei mahdu pitkiksiä. joten kesää odotellessa... pitää välttää lisäkiloja, sillä jo nyt oli vähän vaikeuksia vetää ne jalkaan. laitan kuvia pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti