oon innostunut neulomaan nyt vasta "vanhemmiten", vaikka neulomaan oon oppinut jo ala-asteella rättikässän tunneilla. olin ihan paska. tosi hidas, ja käsiala oli milloin minkäkinlaista. yleensä tein tosi tiukkaa neuletta, ja näinollen sitten neulominen itsessään oli ihan kamalaa, sormet oli kipeet joka kerta. yläasteella piti tehdä lapasia, sukkia ja vielä villapaita. pääsin siinä suurin piirtein vyötärön kohdalle, vaikka neuloin koko lukukauden (4kk). tästä on sitten jääneet kauheet traumat, että en mie osaa kutoa! huomaa nimityksen vaihto, koska omassa suvussani oon oppinut kutsumaan neulomista kutomiseksi, joka on todella hämäävää koska jotkut taas tarkoittaa sanoa kutomista mattojen kutomiseksi.
no, sitten kun muutin opiskelemaan, mun käsityöheräämys alkoi. ennen kutomista ompelin, mutta sitten kun tuntui että ompeleminen on liian työläs harrastus, aloin pikkuhiljaa asennoitumaan kutomiseen. ensin taisin tehdä avomiehelle sukat joululahjaksi. en usko että se on niitä hirveästi pitänyt. sitten kokeilin tehdä sormikkaita, mutta se oli ihan katastrofi. purkasin muuten sen puolikkaan villapaidan sekä sukkia että sormikkaita varten. sormikaskatastrofin jälkeen oli vuoden tauko, jonka aikana vähän virkkasin. mutta sitten nyt tämän kesän lopulla alkoi tehdä mieli pipoa. ja päätinpä tehdä sellaisen ihan itse!
mulla tulee aika usein kaupassa ja muutenkin sellanen olo, jos nään jotain kivaa ja erikoista mutta joka maksaa sikana, niin ensimmäinen reaktio on että "noh, kyllähän mie itekin osaan tällasen tehä!" (käsityötaustainen kun olen). mutta useimmiten tämä asenne on huono, koska ei ikinä tule tehtyä mitään sellaista minkä on sitten joskus nähnyt, koska niitä ei dokumentoi. tämän blogin tarkoituksena on itseasiassa nimen omaan dokumentoida mun ideoita, ja sitten kertoa, miten ne onnistui.
mutta siis pipoista. tein eka kesän lopulla kaksikin pipoa, toisen itselleni ja toisen avomiehelle, innostuin. käytin isoveli-lankaa ja sen vyötteessä olevaa ohjetta, omaan pipoon tein vielä improvisoidut korvaläpät (ihan vaan ottamalla uudet silmukat (14kpl) pipon reunoista ja tekemällä suoraa neuletta ja kaventamalla lopussa, sitten letittämällä tupsut). nyt sitten kun lähdettiin reissuun äidin ja veljien kanssa, ajattelin että olis pakko keksiä joku puuha minkä vois ottaa mukaan kirjan lisäksi, jos vaikka tulis tylsää. niinpä ostin harmaata isoveli-lankaa, ja nyt olen tekemässä kolmatta pipoa tälle syksylle.
edelliset pipot tein ainaoikeinneuleella (eli joka toinen oikein, joka toinen nurin) joka venyy kivasti ja on kätevä pipossa. nyt teen sitten 92:lla silmukalla oikeaa neulosta koko ajan, enkä tehnyt alkuun jousteosaa. tuo nyt rullaa aika pahasti tosta alusta, eli täytyy toivoa, että saisin sen vaikka prässättyä tms. tai sitten teen lopuksi joustimen jos siltä tuntuu, luomalla silmukat reunan silmukoista. pari kerrosta luulisi riittävän. mutta tarkoituksena joka tapauksessa olisi tehdä 'pitkä' pipo, eli joka jää löpsöttämään niskaan. ja toivon kovasti että ympärys on sopiva, niin että reunakin suoristuu kun sen laittaa päähän. tämä siitä syystä että näin eräässä vaatekaupassa myynnissä kivoja pipoja, mistä oli jätetty alun joustin pois ja joka rullasi hieman. se oli vaan paljon pienempää teollista neulosta, eli isoveljellä tehdyllä neuleella ei ole ehkä ihan sama efekti.
piposta tuli ihan hauska, vaikka teinkin joustimen vasta jälkikäteen. kavensin aina puikkojen alussa joten päästä tuli hauskasti ristin muotoinen. neuloin piposta normaalia pidemmän, jotta se löpsöttäisi kivasti. ainoa ongelma oli joustinta päätellessä, kun meinasi tulla vähän turhan tiukkaa, niin että päänsuu olisi kiristänyt liikaa. siihen kehitin ihan älyttömän patentin, jossa kiersin lankaa neulan avulla todella omituisesti silmukoiden läpi. mutta tuli ainakin joustava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti